Ennen kuin pääsen itse asiaan, täytyy mainostaa tätä aamukahvien kruunattua kuningasta, jota onnistuin saamaan käsiini kuluvan viikon alulla:
Kyseessä on brittiläisen Has Bean -putiikin "a classic wake up blend" The Breakfast Bomb. Ja voinpa todeta, että tällä aineella päivä lähtee monessakin suhteessa paremmin liikkeelle kuin tavallisella vaaleapaahtoisella hapolla. Pommia nautiskellessa onkin hyvä kirjoitella hieman kokemuksia eilisestä juoksutapauksesta.
Eilen suunnattiin siis HCR-projektiporukalla Helsinkiin itse tapahtumamaastoille. Blogiin kirjoittelin aiheesta ensimmäistä kertaa joulukuussa ja nyt projekti on viety päätökseensä mitä onnistuneimmalla tavalla. Kaikki viisi pääsimme maaliin reilustikin alle kolmen tunnin ja omaksi ajakseni kellottui epävirallisesti (viralliset tulokset varmistuvat vasta ensi viikolla) 1:52 ja rapiat. Reippaasti alle kahden tunnin siis pääsin ja olo oli mitä mahtavin, kun oma nimikin kuulutettiin maaliviivaa ylittäessäni.
Tapahtuma oli kokonaisuudessaan erittäin upea. Yli 10 000 juoksijaa velloi alueella ja eilisestä jos mistä voi sanoa, että ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Sääkin oli sallivainen ja vaikka sateen uhka leijui yllämme, ensimmäiset pisarat tippuivat taivaalta vasta, kun olin ylittänyt maaliviivan. Juoksuporukastamme osa sai tosin sadetta niskaansa, mutta se ei heitä tuntunut hidastavan.
Juoksulenkki oli näppärä yhdistelmä asfaltti- ja hiekkateitä. Rattoisimmat kilometrin tulivat ehkä Laakso-Ruskeasuo -alueelta keskuspuistosta ja myös junaratojen vieressä kulkenut asfalttipätkä oli mieluinen. Pikku Huopalahden kiertäminen sen sijaan tarjosi tuskallisimmat kilometrit ja hapotus jaloissa alkoi tuntua. Viimeisen kilometrin menin sellaista vauhtia, että tunsin lähes kuolevani. Kaikki tehot olivat siis pelissä, sen voin todeta.
Maalissa pokattiin yllä näkyvä mitali kouraan ja aloitettiin jälkihuolto. Olo oli varsin riutunut ja tänäänkin jalkoja pakottaa siihen malliin, että lattialla nököttävälle jääkaapillenikin on suorastaan tuskallista kumartua. Mutta kaikki tämä on tuon upean kokemuksen arvoista ja voin sanoa, että eilinen rutistus muutti suhdettani juoksemiseen. Ennen ehkä tykkäsin juoksemisesta. Nyt voin kai sanoa, että rakastan sitä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti